Jonathan Stryke
08.05.2012 - 20:46 / Kategoriat: Taiteilua
Tulipas sitten piirrettyä piirtopöydällä Jonathan.
Naama on ihan hyvä, paita ei. Eikä hiukset.
Samaan maailmaan kuuluva nainen, Abigail.
Kirjoittaja
Nuoren naisen elämää, ajatuksia, raapusteluita ja tekstejä ~
DA; http://0-oka.deviantart.com/
Sitä sun tätä?
29.03.2012 - 14:36 / Kategoriat: Taiteilua
Tausta on maalattu akvarelleilla ja puu on tehty tussilla. Mietin pääni puhki mitä muuta tekisin tähän mutta en vaan keksi mitään o.0
MSD + piirtelyä
Otetaan ne piirtelyt ensin. Pitkästä aikaa kaivoin piirtopöydän laatikosta ja pyyhin siitä pölyt. Toimi kuin unelma vaikka kynän "terä" täytyykin vaihtaa.. missäköhän ne vaihtopäät on o.0
Yritin epätoivoisesti piirtää sadetta mutta ei se kyllä sateelta näytä. Hahmoni Adalwin, porokentauri vai mikä lie. Hänenkin tarinaansa olen kirjoitellut mutta nyt sitä pitäisi jatkaa. Adalwin on siis laumansa tuleva johtaja joka aikuisuutensa kynnyksellä on alakuloinen ja kyllästynyt tylsään elämäänsä. Hänen tulevaisuutenhansa on kuin kiveen kirjoitettu joten se ei ole erityisen mielekäs. Vaimokin on jo valittu. Adalwin suunnittelee hukuttautuvansa jokeen mutta päätyykin sen sijaan pienelle matkalle. Sen pidemmälle en ole tarinaa kehitellyt mutta eiköhän se tästä.
Olin piirtämässä Adalwinin hullunkurista toveria joka on jonkinnäköinen jänisihmisolento, mutta lopputulos olikin jänis silmälapun kanssa. Sumussa. Eikä näytä erityisen hullunkuriselta ja energiseltä. Eli en tiedä kyllä mikä tämä olento on, kuhan istuu ruohikossa sumun ympäröimänä o.0
Sitten MSD asiaa !
Tämä tyttö, Eleia, olisi vihdoin valmis mutta joudun silti luopumaan (myymään) hänet :< kuitenkin vähän hankala tapaus enkä oikein ole varma sopiiko energiselle ja välillä hyvinkin tuittupäiselle Eleialle tuollainen babyface? Ehkä keskityn vielä noihin kahteen poikaan..
Rianistakin onnistuin saamaan ihan hyvän potretin, miähelle pitää saaha kunnon hiukset !!
Sitten mennän TAHTOO -TÄMÄN-HETI -osioon. Eli en omista näitä vielä mutta ooh ainakin joku näistä olisi ihana. Ei tietenkään ihan tuon näköisenä mutta nuo kasvot <3_<3 kaikilla ihanat.
(kuva kuuluu Angelheimille)
Tämä malli on hieman miehekkäänpi kuin Rian, siitä saisi veljeskatraan vanhimman veljen. Tai sitten kokonaan oman hahmonsa... ooh.
(kuva kuuluu popodollille)
Tässä on vähän samantyylinen, yhtä isokin se taisi olla (n. 60cm ~ ?) Kasvot vähän lempeämmät kuin edellisellä, tämä olisi täydellistä veli ainesta !
(kuva kuuluu lutsille)
Tästä tulisi täydellinen kaitsija Mihailille. Jayden? En tiedä.. kokoa löytyy jotain 50 cm ~ jos oikein muistan, on Mihailin ja Rianin välimaastossa. Kasvot vaan on niin ihanat :3
(kuva kuuluu ipplehouselle)
Tätä tyttöä ajattelin Eleiaksi, kokokin taisi olla ihan hyvä (pienempi kuin Rian) Mutta en tiedä miten sinivihreät silmät sopivat tähän päähän. Voi olla että Eleian silmät tulevat olemaan enemmän vihreät kuin siniset, ja pisamiakin voisi olla? Nyt en malta odottaa !!
(kuva kuuluu angelheimille)
Viimeisenä tulee elämäni rakkaus. Raul. Tämän mukana tulee siis normi kädet ja jalat, plus siivet saa pois selästä. Itse olisin ottanut nimenomaan tämän tanned version.. mutta kuten siinä lukee, LIMITED EDITION. Näitä löytyy vain 15 koko maailmasta enkä usko että saisin käsiini tanned versiota, ainakaan kovin halvalla. Nämä kappaleet ovat menneer keräilijöille, ei harrastajille :< Harmi ettei ollut silloin rahaa ;_;
Tässä nämä unelmat ja kuvat ja itkut. Kiitos ja Kumarrus.
Sitä sun tätä taas..
Järjestelin kirjojani.. värin mukaan! Ainoa oli sininen ja punainen.. melkein lempikirjat, ehkä? Vasemmalta oikealle, ensimmäisenä tulee Harry Potter kirja joka kertoo leffoista, sitten Walter Moersin joku ihme kirja. Sitten alkaakin helmet: Eddingsin Althalus ja Polgara, aivan mahtavia molemmat. Locke Lamoran valheet on viides kirja vasemmalta, todella hyvä sekin! Loput onkin vähän sitä sun tätä, sinisissä viimeisinä on kaksi pokkaria, Blue Exorcist osat I ja II, pitää ostaa niitä lisää.. Manga siis kyseessä... Punaisten kirjojen joukossa paras on se ainoa ei-niin-punainen, eli stephenie meyerin Vieras.
maalailin jonkin näköisen feenix linnun tai jotain o.0 en oikein tiedä mikä se on, kai sille pitää silmä piirtää kun ehdin.. akvarellit + tussi
tollaset hiusket ois kivat. tietty ilman että ne menee silmille..
Kunhan saan kirjoitettua taas vähän muutamia novellin pätkiä niin heitän taas tännekin, jos kiinnostaa :)
Whalentine's day.
15.02.2012 - 22:19 / Kategoriat: Taiteilua
aloin tämmöistä väkertämään.. valasta yritin tehdä. (Wacoom bamboo fun pen & touch + SAI)
On ollut vähän vähissä tämä piirrustaminen ja kirjoittaminen, mutta kyllä se tästä taas lähtee käyntiin.. piirtämisiä en ole ehtinyt/jaksanut skannailla ja koneella en ole piirtänyt ikuisuuksiin ellei tätä valasta nyt ota huomioon..
Melkein kentauri?
29.12.2011 - 18:38 / Kategoriat: Taiteilua
Ainoa mistä tykkään on tuo peura osuus.. sen siis pitäisi näyttää peuralta, kun sillä on nuo sarvetkin.. ei huvittanut tehdä hevosta kun se on niin, hmm, yleinen? Tiedä häntä onko tuo yhtään sen ihmeellisempi. Kunhan kokeilin. Mutta peura osuudesta pidän ^^
Joulu !!
24.12.2011 - 00:04 / Kategoriat: Hartsia
Kohta on taas joulu, ja sitten on taas uusi vuosi.. lähden ensimmäistä kertaa Leville tammikuussa ja vähän jännittää, katsotaan mitä siitäkin tulee. Voin vain kuvitella sileän ladun, taivaalla tuikkivat tähdet ja lumisen metsän hiljaisuuden. Onkohan siellä sellaista? En tiedä.
Otin lapsukaisista muutaman jouluisen kuvan, Eleia sai vihdoin hiukset ja Rian sai kengät! Tänä talvena aion maalata Mihailin kelkan, laittaa siihen narun ja ottaa muutaman kuvan.. Tahtoisin niin kovin ostaa kaikille nivelkädet, jolloin voisin vaihtaa käsien asentoa.. Ne on sitten seuraava isompi investointi, kun pitää tilata suoraan tehtaalta kyseiset vempeleet.
Tässä nyt muutama huono kuva
Hyvää joulua kaikille !!
Martin2
19.12.2011 - 19:19 / Kategoriat: Taiteilua
Teinpäs sitten toisen version Martinista, ihan koneella värittäen. Nopeahan se on vieläkin mutta ehkä siitä tulee jotain. Sillä on kulmakorukin ^^
I drew Martin, my OC. He has piercing in his eyebrown. He is my new character and he belongs in X-men world. I haven't igures out what is his super mutation but maybe later.. and I want to learn draw comic style pictures..
Skannaluja!
14.12.2011 - 22:29 / Kategoriat: Runollisuutta, Taiteilua
Laitoin kannerin pitkästä aikaa toimintakuntoon ja tällaisia raapusteluita sitten skannailin;
Ensimmäisenä Martin, jälleen yksi uusi OC. Luulen, että sijoitan Martinin X-men maailmaan ja keksin hänelle jonkin makean mutaatiovoiman.. katsotaan miten pojalle käy. Voi olla että teen BJD Mihailista Martinin kun ei oikein enää nappaa. Ainoa vaan, että täytyy modata poikaa vähän koska DZ Hidin silmät tahtoo olla vähän liian sirrit tälle tyypille.. ja tietty myös se että täytyy ostaa/tehä kaikki vaatteet kengät yms. ja siihen meneekin sitten aikaa :/ Mutta jos lähtis modauksesta ja meikistä liikkeelle niin Martin vois hyvinkin alkaa majaileen tuolla hyllylle kevääseen mennessä.
Sitten joku tällainen superihminen, Fox. Nuori, energinen ja sosiaalinen. Kunhan kokeilin piirtää jotain erilaista.
Sitten muutama psykedeelinen avaruusraapustelu, näistä yritän kehitellä jotain tekstiä myös.. Katsotaan mitä keksin.
Joku random raapustelu jollain koulutunnilla.. Music is my life <3
Lopuksi runo-piirrustus, eli kuvaruno. Tai jotain? Enjoy.
Oskari Pupun tarina
09.12.2011 - 00:12 / Kategoriat: Novelli
Pidän erityisen paljon nimestä Oskari Pupu joten olihan tälle hahmolle pakko kehitellä oma tarinansa. Tässä siitä alku, kirjoitettu juurikin äsken hieman transsissa joten varoitan mahdollisista virheistä ja kummallisuuksista. Inspiraatio, tuo oikukas olento, pääsi iskemään hieman joten...
Oskari Pupun ikä oli noin kaksikymmentä, tai ainakin jommalla kummalla puolella kyseistä lukua. Hän oli hauskannäköinen nuori mies. Oskarilla oli melkein mustat silmät ja tummat, kiharat hiukset. Hänen ihonsa oli tasaisen ruskettunut ja hän pukeutui siististi ja säädyllisesti. Mustat farkut, rennot kauluspaidat ja erilaiset hatut loivat hienon asukokonaisuuden.
Oskari Pupu asui pienessä kaksiossa keskustan laitamilla. Hänellä oli suurehko keittiö jossa hän valmisti ruokaa, lasitettu parveke jossa saattoi hyvin poltella rauhassa tupakkaa sekä mukava olohuone jossa oli siisti, musta kulmanahkasohva sekä suuri taulutelevisio.
Tietenkään Oskari Pupu ei ollut hänen oikea nimensä. Oskari oli keksinyt itselleen taiteilija nimen, vuosia sitten, ja käytti sitä melkein joka paikassa. Oikea nimi luki vain postiluukussa josta tipahteli vuorotellen mainoksia ja laskuja, sekä henkilöllisyystodistuksessa. Vain harva kutsui häntä enää oikealla nimellä, Oskari oli yleinen kutsumanimi.
Oli varsin tavallinen lauantai aamu kun Oskari nojaili parvekkeensa kaiteeseen tapansa mukaan tupakkaa poltellen. Hänen ajatuksensa viipyilivät vielä viimeisimmässä maalauksessa, joka valmistuisi heti kun inspiraatio iskisi. Inspiraatio, tuo oikukas ja vaivalloinen sana. Se iski kun tahtoi mutta karkasi käsistä ennen kuin työt sai valmiiksi. Sanat alkoivat pulputa Oskarin päästä, hän riensi tietokoneelleen ja avasi tekstinkäsittely ohjelman. Tupakka oli jäänyt käteen ja levitti savuaan nyt koko asuntoon mutta nuorukainen ei piitannut. Hän veti syvään henkeä ja alkoi tanssittaa sormiaan näppäimistöllä.
Päivä oli jo aikoja sitten painunut mailleen kun Oskari viimein lopetti. Hän hymyili hieman ja nojautui taakse päin venytelläkseen kipeytyneitä lihaksiaan. Parvekkeen ovi oli jäänyt auki ja lokakuinen koleus oli päässyt hiipimään sisälle. Vaativa maukaisu havahdutti nuorukaisen ja tämä katsoi jaloissaan pyörivää kissaa. Se katsoi sinisillä silmillään vaativasti isäntäänsä ja toisti käskyn. Ruokaa. Oskari hymähti ja nousi ylös venytellen yhä enemmän. Jalat olivat puutuneet tuntien istumisen johdosta.
Oskari avasi jääkaapin oven ja tuhahti harmistuneena. Jääkaapin hyllyt näyttivät hyvinkin tyhjiltä kun kissakin oli saanut ruokansa. Vilkaistuaan seinällä tikittävään kelloon Oskari huokaisi ja paukautti jääkaapin oven kiinni. Ruokakaupassa oli käytävä, tai muuten nälkä vaanisi parvekkeen lasien takana kuin... runoilut jäivät nopeasti kun Oskarin maha puolestaan päästi vaativan käskyn. Jopa kissa lopetti hetkeksi syömisen, kuunnellakseen vaativaa ärinää joka kumpusi Oskarin mahasta. Mies veti kengät jalkaansa ja astui takkia kantaen rappukäytävään. Kangaspussi, kännykkä, avaimet ja lompakko. Kaikki oli mukana.
Vaikka kello olikin jo ties kuinka paljon oli kaupassa silti aivan liikaa ihmisiä Oskarin makuun. Joka hyllyvälikössä hän törmäsi uteliaisiin katseisiin, nuoriin ja vanhoihin ihmisiin, jotka tutkivat hänen mielestään aivan liian kauan tuoteselosteita. Oskarista tuntui että jokainen silmäpari tutkailisi juuri häntä, jokainen katse oli kohdistunut hänen pieneen koriinsa mihin hän oli kerännyt tarvittavat ruoka-aineet.
Oskari asteli erääseen hyllyväliin ja tutkaili purkkeja. Hän valitsi halvimman soijakastikkeen ennen kuin siirtyi maitohyllylle. Halvin maito, tietenkin. Ainoa missä hän ei valinnut halvinta oli liha, sillä Oskari söi ainoastaan luomusti tuotettua lihaa. Tällä kertaa hän söisi mehevän naudanliha pihvin. Hetken ajan mietittyään Oskari osti myös muutaman sipulin päättäen tehdä sipulipihvin.
Unelmoituaan hetken kaupassa, kaiken sen ruuan ääressä, Oskarin maha päästi entistä vaativamman äänen. Nuorukainen tunsi poskiensa alkavan helottaa kun kassajonossa takana seisoskeleva perheenäiti hätkähti ääntä ja melkein pudotti lompakkonsa. Aina piti tapahtua. Aina piti lehahtaa punaiseksi ja alkaa änkyttää. Oskari maksoi ostoksensa nopeasti ja pakkasi ne kangaskassiin. Hän katsoi paheksuvasti kuinka perheenäiti lappoi kassahihnalle neljä muovikassia. Kangaskasseja oli paljon miellyttävämpi kantaa, sen lisäksi että ne olivat kestävämpiä ja ekologisempia.
Heti eteiseen astuttuaan Oskari tunsi lämpimän, karvaisen olennon puskevan vasten jalkojaan. Kehräys täytti koko pienen eteisen ja miehen oli pakko kyykistyä rapsuttamaan kissaa, joka toivotti hänet niin mielellään tervetulleeksi. Kehräys ja kissa saivat nuoren miehen ajatukset taas täyteen sanoja sekä kuvia eikä hän meinannut malttaa tunkea tavaroita jääkaappiin. Hän työnsi koko kassin tyhjälle jääkaapin hyllylle välittämättä siitä, että leipä ei kuulunut sinne. Hän melkein juoksi tietokoneensa eteen ja kirjoitti kaikki sanat ylös ilman että istui edes paikoilleen. Sitten hän nappasi koko joukon paperia, levitti ne lattialle ja alkoi piirtää. Hän luonnosteli lyijykynällä kissoja eri asennoissa, hän otti vahaliidut ja teki värillisiä kissoja istumassa sohvalla, lamppujen päällä, parvekkeella... Hän yritti vangita kuvaan kissan kehräyksen, äänen joka oli niin pehmeä ja täynnä rakkautta.
Jos vain ihmiset näkisivät mihin kissa pystyi. Pelkkä sana sai aikaiseksi joissain ihmisissä rakkauden tunteen, onnen tunteen. Kissa, tuo yksinkertainen sana, joka merkitsi kuitenkin niin montaa asiaa.
Hetkessä Oskari oli jälleen tietokoneensa ääressä, kirjoittamassa kuin viimeistä päivää. Hän kirjoitti, luki tekstinsä, poisti sen välillä kokonaan ja korjasi. Hän tahtoi hiota sen täydelliseksi, kuin timantin jonka jokainen särmä hiotaan ja puhdistetaan, kiillotetaan ja hangataan. Joskus sanat tulivat helposti ja nopeasti, niin kuin nyt. Toisaalta Oskari tiesi, että seuraavana aamuna hän lukisi sanojaan aivan eri tavalla. Hän lukisi ja ehkä poistaisi koko tuotoksen. Tai korjaisi sitä hyvinkin paljon.
Kello oli jo yli puolenyön kun Oskari seuraavan kerran lopetti kirjoittamisen. Tuntiviisari lähestyi vaarallisesti jo aamuyön hetkeä ja nälkä alkoi taas nostaa päätään. Se oli hetkeksi nukahtanut, unohtanut asiansa ja antanut Oskarin kirjoittaa rauhassa. Nyt mies kuitenkin nousi ja asteli kankein jaloin keittiöön. Hieman hymyillen hän lajitteli ruokatarpeet niille kuuluville paikoilleen ja alkoi sitten kuoria ja pilkkoa sipulia.
”Kuule, sinä et saa enää mitään” Oskari sanoi lempeästi kissalle, joka oli tullut hänen jalkoihinsa pyörimään siinä toivossa että lattialle tipahtaisi edes yksi herkkupala.
Oskarin ääni oli matala ja lämmin. Hän oli nuoresta pojasta pitäen laulanut mielellään ja moni pitikin hänen äänestään. Hän rakasti laulamista, piirtämistä ja kirjoittamista, ja oli ihan hyväkin niissä. Varjopuolena oli että aika ei ollut hyvä taiteille, lama oli riuduttanut maata jo pitkään eikä ”oikeita” töitäkään tahtonut saada mistään. Oskari oli onnellinen että oli saanut tarjoilijan ja baarimikon työn läheisestä pubista, vaikka työ ei ollutkaan mitään mieltä ylentävää. Plussaa oli että työajat sopivat paremmin kuin hyvin Oskarille, jolla oli aina ollut hieman epäterveellinen tapa valvoa öisin ja nukkua päivisin.
